Kukas se siellä kolkuttaa? Onko se joulufiilis?

Lauantain kunniaksi, putiikin täti otti kupposen glögiä. 

Ja kyllä, aion syödä koko piparitornin.

Puoti

Nyt on aika valottaa hieman lisää putiikin uusia tuulia. 

Niin ihanaa ja antoisaa, kun putiikin pitäminen on Hämeenkadun pienissä neliöissä ollutkaan, on aika siirtyä eteenpäin. 

Tämä muutos alkoi muhia päässäni joskus tuossa keväällä, kun huomasin, että seurasin vapaita liiketiloja ihan päivittäin ja vinkkailin hyvistä vaihtoehdoista yrittäjäystäviäni, jotka olivat etsimässä uutta tilaa keskustasta. Kun helmiä alkoi tipahdella markkinoille, aloin itsekin miettiä, että olisipas upeaa pyörittää putiikkia kaupungin parhaalla paikalla, jossain ihanalla putiikkisuoralla ja hienossa liiketilassa... Nooh, siitä se ajatus sitten lähti. Tutkaillessani niitä hienoimpia ja parhaiten unelmiani täyttäviä vapaita tiloja, tajusin aika äkkiä, ettei niihin ole yksin varaa ja -bling-, lamppu syttyi. Laitoin viestiä näille vinkkejäni vastaanottaneille ystävilleni, että mitäs jos etsittäisiinkin yhteistä tilaa kaikille kolmelle yritykselle? Muutaman mutkan kautta, syyskuussa, kirjoitimme vuokrasopparin täydellisestä liiketilasta!

Täydellinen tilamme on Rautatienkadulla, kauniissa marjapuuronpunaisessa ,vanhassa kivitalossa. Tilaa on luultavimminkin tarpeeksi kaikille kolmelle, eli liiketilaa 137m2 ja kellaria 130m2. Uskoisin että mahdumme...

Ja ketäs nämä kaverit sitten ovat? Ei olisi kauhean järkevää muuttaa kimppaan vaikkapa kiinteistövälittäjän kanssa (yhtään väheksymättä heitä), koska tuloksena ei välttämättä olisi kovinkaan hedelmällinen yhteistyö. Siksipä uudet työkaverini ovat Florencian Melli ja Kukanekon Jonna! Melli on pyörittänyt vintagea, kukkia ja tunnelmaa täynnä olevaa Florenciaa jo muutamia vuosia ja Jonnan kotimaista, aikuisten ekomuotia myyvä Kukaneko on ollut toiminnassa myöskin jo tovin. Ihanan kaupat ja ihanat naiset! Ja hei oikeesti, työpaikallani tuoksuu jatkossa kukat, miten hienoa!

Kun liiketila vihdoin löytyi päätimme, että vaikka omat yrityksemme jatkavat uudessa myymälässä erillisinä yrityksinä, haluamme kaupalle kuitenkin yhteisen nimen. Siitä tuli PUOTI. 

Tiedotteessamme lukee:

"Florencia, Kukaneko , sekä Marakattimarssi muuttavat saman katon alle ja perustavat Lahdessa ainutlaatuisen myymäläkonseptin, Puodin. Yhteenliittymällä halutaan tarjota lahtelaisille olohuonemainen, leppoisa myymälä, jossa silmä ja ajatus lepää, tuotteet ovat tarkoin valittuja, laadukkaita ja mikä tärkeintä yrittäjät ovat koko sydämellään mukana jutussa. Puodin valikoimista löytyy eettisiä ja ekologisia, kotimaisia vaatemerkkejä aikuisille ja lapsille, vintagea, sisustustuotteita, kotiin viemisiä, sekä kukkia. Puoti on kauppa, mutta myös elämys kävijälleen.

Puodin perustamisella halutaan näyttää, että Lahti tarvitsee ajanhenkisiä, mielenkiintoisia kivijalkaputiikkeja ja ne voivat myös pärjätä täällä." ... Ja tällä idealla myös oikeasti mennään.

Puotimme aukeaa 8.11. klo 11.00, toivotan kaikki oikein super lämpimästi tervetulleeksi!!

Puodin aukioloajat tulevat olemaan ma-pe 11-18 ja la 10-15, eli aukioloajatkin pidentyvät mukavasti.

Syksyn uutuuksia

Uutta tavaraa on virrannut putiikille jo useampien viikkojen ajan ja lisää tulee koko ajan. Tässä muutamia jo tulleista vaatemerkeistä.

 Oikukkaan mainiot pipot

Raidan ensimmäistä erää (tulossa vielä lisää)

Höön syksy/talvi 2013

Nosh

Aarrekid, vaatteiden lisäksi paljon asusteita

La la laa lauantai

Lauantai, aah, viikon paras työpäivä! Lauantaissa on jotain ihan omaa fiilistä. Siihen ei edes lähde samalla höyryllä, kuin muihin työpäiviin. Avaan putiikin kymmeneltä ja ensimmäinen tunti on yleensä rauhallinen. Imuroin, luuttuan ja pyyhin pölyjä. Musiikki säestää työskentelyä. Lauantai ei ole oikeanlainen, jos ei teepannu porise, eikä baakkelseistakaan ole haittaa. Kadulle alkaa pikkuhiljaa valua iloisia ja rentoja ihmisiä. Suurin osa ihan selvästi odottaa jotain. Iltarientoja, pitkää lounasta, vieraita, sama se mitä, mutta tunnelma on kohdillaan!

 Tänään sain taas apulaisen mukaan töihin. Apuri on kyllä ihan hyvä järjestelemään hyllyjä ja laareja, mutta koska lauantaityöt eivät saa olla liian totista touhua apureillakaan, niin viihdykkeet on sallittuja. Onneksi meillä on muuten sama maku tarjoilujen suhteen...

Tiina the putiikkiompelija

Jo syyskuun alusta asti putiikkimme on toiminut myös pikkuruisena ompelimona. Putiikin täti siirsi läppärinsä, sekä muut rojunsa sivuun ja kantoi ompelukoneet sisään, kun putiikkiompelijamme Tiina astui remmiin. Tiina suorittaa meillä artesaaniompelijan tutkintonsa työharjoittelua ja mehän emme voisi olla enempää innoissamme! Taitava tyttö!

 Tänä aikana, kun olemme saaneet ompelukoneen hurinasta putiikilla nauttia, on täällä valmistunut mitä ihanampia tuotteita. On varsin mielekästä ja innostavaa ajatella välillä tuotantoa miniminimittakaavassa. Kun saa unohtaa kangaspakkojen laakaukset, massiiviset leikkuut, ompelut ja tehokkuuden maksimoinnin, alkaa ajatus juosta ihan uusilla urilla. On ihanaa suunnitella joku tuote ja valmistaa sitä vain muutamia kappaleita per koko. Myös asiakkaat ovat olleet innoissaan, kun näkevät tuotteiden valmistuvan ihan tässä silmien edessä.

 Tästä mainiosta tilaisuudesta hullaantuneena, olemme puuhanneet kaikenmoista pientuotetta pipoista, kaulakoruihin ja vaikka mihin!

Nyt ompelukoneen tallan alla on nippu viirinauhoja, tästä ei voi kuin tykätä!

Hämeenkadulla puhaltaa tuuli

Totta se on, nyt tuulee takavasemmalta sellaisella voimalla, että olisin hölmö, jos en antaisi tuulen vaan viedä mukanaan. Onneksi säätiedotus lupasi, että tuuli pysähtyy ihan tuohon nurkan taakse. Tarkemmin sanottuna Rautatienkadulle. Eli jään tuulen kyydistä sinne.

Marakattimarssin pieni putiikki muuttaa siis marraskuun alussa Rautatienkadulle, siihen ihanaan marjapuuron väriseen taloon, ihan Taivaanrannan viereen. Luvassa on niin uudet kujeet, että heikompia huimaa, mutta ne hymyilee silti. Paljastan lisää tuossa tuokiossa.